Kaikkiin teoksiini pohjautuu oma kertomuksensa ja ajatuksensa. Tältä sivulta pääset lukemaan ja tutkimaan teosteni pohjalla, sekä inspiroimia aatteita ja kertomuksia.
Tämä maalaus on minulle monella tapaa erityinen. Ensinnäkin kokeilin tässä tekniikkaa, jota en koskaan aiemmin ole kokeillut, sillä sekoitin tässä abstraktia ja esittävää taidetta, kun taas yleensä minä teen esittävää taidetta.
Toisekseen tämä työ perustuu tosi tapahtumaan, kun olin seitsemän vuotias ja meinasin pudota portaista. Olin silloin mummin kanssa kahden ja mummi oli yläkerrassa katsomassa televisiota kun minä olin tulossa portaita ylös hänen luo. Lelulaukkuni, jota kannoin rupesi aukeamaan ja pysähdyin sulkemaan sitä, mutta kantapääni meni ohi portaan reunasta. Aloin kaatumaan selkä edellä kädet levällään portaita. Sitten yhtäkkiä tunsin selässäni kaksi kättä, jotka ottivat minut kiinni. Olin mummin kanssa siis kaksin, eikä kukaan ollut saapunut, enkä nähnyt ketään. Säikähdin hieman, mutta vedin itseni kaiteesta ylös ja menin mummin luo. Tämä todistus, jonka Jumala antoi minulle jo ihan pienenä lapsena on muuttanut elämääni paljon. Ensinnäkin olen hengissä ja toisekseen saan ilolla ilmoittaa, että hän kuulee rukoukset ja toteuttaa Raamatussa ilmoittamansa sanansa. ”Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.”
Psalmit 91:11-12 FB38
Tämä maalaus on uusi kerronta muoto ja kertoo sitä mitä en voi sanoin kuvailla eli pelastuksen tunteesta.
”Kielen varassa on elämä ja kuolema - niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.” Sananlaskut 18:21
Oletko miettinyt, kuinka suuressa merkityksessä meidän sanamme on? Meille voidaan kertoa sata hyvää sanaa, mutta muistamme aina sen yhden huonon. Sanat on se millä rakennamme elämäämme. Tämä on voimakkaasti sanottu miten kuningas Salomon sanoo sananlaskujen luvussa 18:21 “Kielen varassa on elämä ja kuolema” Sen voisi sanoa myös siunaus tai kirous. Mitä tahdomme rakentaa sanoillamme hyvää vai pahaa? Sanoissa piilee tekojen merkitys ja sydämen tilanne, sekä siitä selviää myös mitkä ovat ihmisen arvot ja aikeet.
”Vanhurskaan suu on elämän lähde, jumalattoman suussa piilee väkivalta” Sananlaskut 10:11
Teoksessa on mummo, sekä lapsi, joka on istumassa mummon sylissä. Lapsi pitää kädessään kukkaa, jonka nimi on elämänlanka. Elämänlanka -teos on kahden täysin erilaisen sukupolven kohtaaminen. Teoksessa kohtaa myös tasavertaisesti niin tumma kuin vaalea ihminen. Kukka, joka lapsen kädessä on nimeltään elämänlanka, mutta loppu pää kasvista ei olekkaan itse kasvia, vaan hopealankaa. Kasvi on symbolina elämän kulusta, sekä lyhykäisyydestä, jopa herkkyydestä. Hopealangalla on myös tärkeä symbolinen merkitys ja myös sillä miksi se on juuri lapsen kädessä. Raamatussa Saarnaajan kirjassa on paikka (Saar. 12:6), jossa sanotaan: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa…”. Tämä kohta puhuttelee erityisesti kuuliaisuudesta ja nuoruuden herkkyydestä, jota tulee myös vaalia. Lapsi vaalii kädessään hopealankaa, jonka on saanut perintönä edellisiltä sukupolvilta, niin kuin jokainen meistä on saanut elämäämme jotain vaalittavaa aiemmilta sukupolvilta, jotta voimme vaalia sitä meidän jälkeemme tuleville. Teoksen mustan taustan tarkoitus on keskittää huomio esittävään, jopa symboliseen tulkintaan, eikä niinkään siihen missä he ovat. Pimeän taustan voi myös tulkita tämän hetkisen maailman epävakautena. Teoksen viesti on tasavertaisuuden ja sukupolvien yhteinen kohtaaminen, sekä nuorten kohtaama vastuu ja kauneus vaalia arvoja, sekä kuuliaisuutta. Teos tekee nöyräksi elämämme, sillä se on loppupeleissä vain herkkä alku- ja loppupäänsä omistava lanka.
Enoni oli ala-asteella, kun hän ja hänen ystävänsä olivat koulun näyttämöllä. Näyttämön verhot olivat kiinni, sekä valot pois päältä, jotta he olisivat päässeet pois näyttämöltä heidän täytyi kulkea jyrkät portaat alas. Enoni pyysi, että joku hänen ystävistään ottaisi häntä kädestä, ettei hän kaatuisi portaita alas. Enoni kulki portaat alas käsikädessä ja sitten kun ensimmäiseksi portaista alas tullut ystävä avasi oven huoneeseen, jossa oli valot ote irrotti enoni kädestä. Myöhemmin enoni kiitteli ystäviään siitä, että joku oli tarttunut häntä kädestä ja johtanut hänet alas. Enoni ystävät, jokainen heistä katsoi häntä silmät pyöreänä ja hämillään siitä, ettei kukaan heistä ollut tarttunut enoni käteen.
”Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.”
Psalmit 91:11-12 FB38