Teoksessa on mummo, sekä lapsi, joka on istumassa mummon sylissä. Lapsi pitää kädessään kukkaa, jonka nimi on elämänlanka. Elämänlanka -teos on kahden täysin erilaisen sukupolven kohtaaminen. Teoksessa kohtaa myös tasavertaisesti niin tumma kuin vaalea ihminen. Kukka, joka lapsen kädessä on nimeltään elämänlanka, mutta loppu pää kasvista ei olekkaan itse kasvia, vaan hopealankaa. Kasvi on symbolina elämän kulusta, sekä lyhykäisyydestä, jopa herkkyydestä. Hopealangalla on myös tärkeä symbolinen merkitys ja myös sillä miksi se on juuri lapsen kädessä. Raamatussa Saarnaajan kirjassa on paikka (Saar. 12:6), jossa sanotaan: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa…”. Tämä kohta puhuttelee erityisesti kuuliaisuudesta ja nuoruuden herkkyydestä, jota tulee myös vaalia. Lapsi vaalii kädessään hopealankaa, jonka on saanut perintönä edellisiltä sukupolvilta, niin kuin jokainen meistä on saanut elämäämme jotain vaalittavaa aiemmilta sukupolvilta, jotta voimme vaalia sitä meidän jälkeemme tuleville. Teoksen mustan taustan tarkoitus on keskittää huomio esittävään, jopa symboliseen tulkintaan, eikä niinkään siihen missä he ovat. Pimeän taustan voi myös tulkita tämän hetkisen maailman epävakautena. Teoksen viesti on tasavertaisuuden ja sukupolvien yhteinen kohtaaminen, sekä nuorten kohtaama vastuu ja kauneus vaalia arvoja, sekä kuuliaisuutta. Teos tekee nöyräksi elämämme, sillä se on loppupeleissä vain herkkä alku- ja loppupäänsä omistava lanka.
